Huomenta ruokajärjestelmään!
July 7, 2026
Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö
Suomi ei ole ruokapöydän siirtomaa
Oma ruoka on huoltovarmuuden perusta – ilman ruuantuotantoa ei ole itsenäisyyttäkään. Tämän lisäksi ala on merkittävä työllistäjä, tälläkin hetkellä noin 300 000 suomalaista työskentelee elintarvikesektorilla. Lisäksi elintarvikkeiden vienti on vuositasolla noin 2,3 miljardin luokkaa. Luvut ovat hyviä alkuja.
Uudistamalla ruokajärjestelmäämme esimerkiksi viennin osuutta on mahdollista kasvattaa jopa viiteen miljardiin vuoteen 2031 mennessä. Vaikka ilmastonmuutos haastaa meitäkin, se tuo samalla mahdollisuuden kasvattaa ja monipuolistaa ruokajärjestelmäämme ja sitä kautta työllisyyttä ja vientiä.
On aika rakentaa uusi maatalouspolitiikka. On aika kasvattaa ruokajärjestelmää. On aika käyttää luonnonvaroja kestävämmin.
Maatalouspolitiikassa Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä:
- uudistavan, eli koko ekosysteemiä elvyttävän viljelyn käyttöönottoa tuetaan läpileikkaavasti ja siitä tehdään osa suomalaisen tuotannon uutta brändiä
- eläinten hyvinvointi ja vastuullinen toimintatapa osaksi vientivetoista ruokajärjestelmää
- maatalouspolitiikalla on kannustettava kannattavien tilojen vahvistumista mutta samalla luotava edellytyksiä pienempien tilojen olemassaololle
- ympäristökorvausjärjestelmässä on siirryttävä parempaan tulosperusteisuuteen, painopisteinä Saaristomeren valuma-alue sekä Pohjanmaan turvealueet
- on häivytettävä etelän ja pohjoisen raja-aitoja ja palautettava kotieläintuotanto koko Suomeen
- nautojen määrä voidaan nelinkertaistaa ja lisätä ympäristöperusteista tuotantoa erityisesti etelässä
- maidontuotannossa on hyvä mahdollisuus kasvattaa tuotantoa tuoteinnovaatioiden ja erityisesti proteiinivalmisteiden viennin kautta
- EU:n uusi maatalouspolitiikka lisää kansallista liikkumavaraa ja sitä on käytettävä valkuais- ja rehuomavaraisuuden kasvattamiseen
- öljykasvien, herneen ja härkäpavun sekä muiden palkokasvien viljelyala voidaan kolminkertaistaa
- tukijärjestelmän sisällä on löydettävä liikkumavaraa esimerkiksi pohjoisen tuen lisähinnoista uudelle tuotannon kriisituelle, jota voidaan käyttää joustavasti
- esimerkki pienten tilojen mahdollisuuksista olisi alkoholin tislaamisen palauttaminen määräaikaisesti tiloille
- tuotantopanosten omavaraisuutta on johdonmukaisesti kasvatettava, nyt emme voi 30 prosentin kotimaisuusasteella puhua aidosta omavaraisuudesta
- tulevalla vaalikaudella on käynnistettävä kotimaisen vihreän ammoniakin suunnittelu ja rahoitus
- hyvä sijoituspaikka uudelle raaka-ainetuotannolle on Naantalin satama-alue
Ruokatutkimuksessa ja viennissä Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä:
- Suomessa tehdään huippuluokan elintarviketutkimusta sekä yliopistoissa että monissa yrityksissä
- tutkimusta on vahvistettava siten, että elintarvikeala nousee arvostettuun lippulaivakategoriaan, johon ohjataan myös julkista tukea enemmän
- Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistoihin keskitetään elintarvikealan huippututkimus
- ammattikorkeakoulut ohjataan keskittymään tutkimustiedon käytännöllistämiseen ja jalostamiseen
- alan yrityksiä on voitava kerätä lähemmäksi toisiaan innovaatiokeskittymiksi, joissa tieto kaupallistuu tehokkaimmin
- start-up -maailmaa on systematisoitava ja kannustettava
- alan säätiöiden on tehtävä laajempaa elintarvikealaa ruokkivaa yhteistyötä
- on vahvistettava vientiviranomaisten tietämystä ja asemaa ruokaviennin lähettiläinä
- Business Finlandin ruokahankkeissa on turvattava riittävä ruokaosaaminen, vientimaisterikoulutus Helsingin Yliopistossa on vakiinnutettava
- ruokaviennin edistämistä ei pidä hajauttaa sirpalemaisiin hankkeisiin
Jaa postaus alla olevista napeista
| Dela inlägget
Share the blog post
Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö Betonipolitiikka – menneisyyden politiikka Kun kasvukeskuksesta käsin tuodaan julki elinvoimauutisia, saattaa helposti saada kuvan, jossa metropolittuminen näyttäytyy megatrendinä. Samaan aikaan kuitenkin pinnan alla tapahtuu muuta: suuri osa suomalaisista kaipaa monipaikkaista arkea – ja itse asiassa elää sellaista jo nyt. Erityisesti lapsiperheet, tietotyöläiset ja hyväkuntoiset eläkeläisväestön edustajat, jotka haluavat asumiseensa väljyyttä ja luonnonläheisyyttä, ovat tästä hyvä esimerkki. Tulevaisuudessa, kun kilpailu ulkomaisesta työvoimasta kiristyy entisestään, Suomella on mahdollisuus oikeanlaisella asuntopoliitikalla kilpailla nimenomaan monipaikkaisuuden mahdollisuudella. Asuntopolitiikassa Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä: on uskallettava nähdä monipaikkaisuuden aidot edut elämänlaadullisena ja kilpailukyvyllisenä mahdollisuutena pankkien on huolehdittava perustehtävistään asuntojen rahoituksessa, riskisääntelyä on voitava purkaa ja pankkeja velvoitettava asuntorahoitukseen julkisen vallan on voitava taata nuorten asumisratkaisujen riskinottoa, on luotava uudenlainen takausjärjestelmä kiinteistöverotuksen pohjaa on tarkistettava uudelleen monipaikkaisuuden näkökulmasta kotitalousvähennyksellä voidaan suosia oman asunnon remontoimista puurakentamisesta on palkittava veroeduin ja se on huomioitava lainan ehdoissa vanhojen rakennusten kuntoarvioita on tarkasteltava pitkän aikavälin remonttien näkökulmasta betonirakentamista voidaan hillitä päästömaksuilla riittävän laadukas ja tarpeeksi resursoitu korjaus- ja remonttirakentaminen pitää saada paremmin esille koulutustarjonnassa
Teksti: Tina Aalto Kuva: Sami Kilpiö Väinön Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaani alkaa kaikkien tuntemilla sanoilla suosta, kuokasta ja Jussista. Ne ovat muodostaneet osan suomalaista osaamisen mielenmaisemaa. Mutta ovatko ne yhä totta? Ei ole mitään syytä kaivata pohjantähdenaikaista aikaa, mutta on syytä pohtia, mitä on tapahtunut meille, jotka aikanaan osasimme omin voimin ratkaista arkemme. Tämä kaikki tapahtui aikana, jolloin asioiden ratkaiseminen oli pakon sanelemaa. Nyt olemme päätyneet aikaan, jolloin meidän ei tarvitse ratkaista itse juuri mitään. Konkreettisimmin se näkyy arkisissa taitojen puutteessa, kuten uimataito, pyöränkumin pumppaaminen, perunan kasvattaminen, nostaminen ja sen keittäminen. Olen nähnyt muun muassa fyysisesti terveen lapsen, joka ei osannut juosta. Kyllä, luit oikein, ei osannut juosta. Sarkastisesti voisi tietysti kysyä, mihin juoksutaitoa edes nykyään tarvitaan, sillä onhan meillä skuutit. Itse kuuluun siihen ilmeisen vanhanaikaiseen koulukuntaan, joka uskoo, että juoksutaidosta saattaisi olla hyötyä yhä edelleen. Jos ei muulloin niin edes silloin kun pitää pötkiä fyysisiä ponnistuksia pakoon. Nyt on alkamassa eduskuntavaalikampanjointi. Niissä keskustelu liikkuu toisinaan kovin korkealla tasolla. Omat inhokkilemppariteemani liittyvät terveydenhuoltoon ja maanpuolustukseen. Eivät siksi, että ne olisivat vähäpätöisiä, sillä sitä ne eivät todellakaan ole. Ne ovat inhokkilistalla siksi, että niiden molempien haasteiden taustalta löytyy – kas kummaa – se kaveri, jonka fyysinen kunnottomuus ja motoriikan puute eivät kestä juoksemista. Itse varovaisesti pohdiskelen, onko todella helpompaa yrittää ratkoa rahalla ylätason murheita kuin keskittyä siihen, pitäisikö vaikkapa esiopetuksessa opettaa enemmän juoksemista ja liikkumista? Tiina Aalto Tekstin kirjoittaja on Timo Kauniston vaalipäällikkö, jolla on erityinen lupa nostaa esiin asioita, joista Kaunisto on samaa mieltä.
Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö Ilman energiaa ei tule huomista